Pomo Stadionilla

Julkaistu 01.08.2012 | Kirjoittanut Jussi | Kategoria(t): Jussin jupinoita, täh?
Avainsanat:, , , , ,

Olimme eilen illalla Kirsin (ja muutaman muunkin ihmisen) kanssa Olympiastadionilla todistamassa jotain ainutlaatuista ja kerrassaan koskettavaa. Rockin Pomo ja Amerikan ruumiillistuma Bruce Springsteen oli saapunut meitä varten Helsinkiin Wrecking Ball kiertueen päättävälle keikalle. Koko kiertueen ei pitänyt tulla Suomeen laisinkaan, mutta viime hetkillä Helsinki jotenkin vaan lisättiin ohjelmaan – hyvä näin.

Syy miksi päädyimme tämän Ameriikan Demarin (termi by T. Miettinen)keikalle, oli hänen edellisen suomen keikan arvostelut. Luin tuolloin keikan jälkeen lehdistä kriitikoiden arvioita keikasta ja nehän olivat kaikki laitanaan keikkaa ylistäviä. Nuo kriitikot ovat ihmisiä, jotka saavat maksun siitä, että esittävät kritiikkiä ja tuolloin he suorastaan lankesivat Pomon edessä. Tuolloin päätin että tuo ihme on päästävä kokemaan, jos siihen tilaisuus joskus koittaa. Eilen se päivä sitten saapui.

Saavuimme paikalle jotakuinkin kymmentä vaille kuusi ja siellähän tuo “pappa” oli jo lavalla kitaran kanssa yleisölle turisemassa. Järjestäjät olivat ilmoittaneet että esiintymisen oletetaan alkavan klo 19:00 ja klo 23:00 on ehdoton hiljaisuus. Järjestäjät pyysivät myös yleisöä saapumaan hyvissä ajoin paikalle. Jotakuinkin kuuden kulmilla tuo Rock ’n Rollin ruumiillistuma aloitti yllättäen pitkien esipuheiden jälkeen akustisen keikan, kaverinaan huuliharppu ja kitara. Jäykkä, mutta kankea 62 vuotias vetäisi kivan pubi-keikan hyvissä ajoin paikalle saapuneelle yleisölle Helsingin Olympia stadionilla. Jokainen BS:n liike sai yleisön huokaamaan ja taputtamaan valtoimenaan. Puoli tuntia ja viisi biisiä sai mukavan yhteislaulun ja hurmoksen aikaan. Yhteislaulu kuulosti todella hienolta vielä kovin tyhjällä stadionilla. Uskomaton tunnelma, eikä keikan pitänyt olla vielä kohtakaan! Jotkut vielä ihmettelivät että miksi ei ole mitään lämmittelybändiä – hah!

Akustisen pläjäyksen jälkeen Pomo kiersi jututtamassa eturiviä suudellen ja kätellen fanejaan. Kiireestä ja diivailusta ei tällä kaverilla näytä olevan mitään käsitystä. Todella nöyrä ja vaikuttava kaveri, ei voi muuta sanoa. Vaikutelma oli todella pyyteetön ja jotenkin liikuttavan sympaattinen. Lopuksi Äijä lähti keskittymään keikkaan ja sanoi että tavataan pian.

Jo tässä vaiheessa iltaa olin vaikuttunut. Kesällä kävin katsomassa Metallicaa Kalasatamassa ja tuolloin olin jo myydä Brucen liput, sillä niin karsea tuo kokemus oli. Nyt alkoi vaikuttaa sille, että kaikki jättikonsertit ei ole välttämättä yhtä surkeita ja hyvä etten tuolloin lippuja pannut kiertoon.

Noin varttia vaille kahdeksan alkoi sitten varsinainen keikka. Tunnelmat vaihtelivat laidasta laitaan ja taukoja ei tunnettu. Käsittämätön tunnelataus ja ennen kaikkea haikeus välittyi tuolta tunteiden tulkilta tasan jokaiseen paikalle saapuneeseen. Euroopan ja Skandinavian turneen viimeinen ilta ennen kotimatkaa ja muistelot menetetyistä kavereista tekivät tunnelatauksesta varmasti ainutlaatuisen ja käsin kosketeltavan. Välillä tunnelma oli kuin herättäjäjuhlilla konsanaan ja hetken jo epäilin että kohta voi rammat nousta pyörätuoleistaan ja sokeat nähdä. Väistämättä tuli mieleen paikoitellen eräs parituhatta vuotta sitten vaikuttanut kaveri, jota kansat saapuivat suurin joukoin kaukaa katsomaan. E Street band kuulosti loistavalle ja sen lisäksi mukana oli vielä cospelkuoro ja muuta muusikkoa niin, ettei mitään varmasti puuttunut. Välillä biisit kuulosti jazzilta, välillä Irlantilaiselta kansanmusiikilta ja kohta cospelilta. Kyllä sieltä rockiakin tuli, kevyempää ja raskaampaakin. Jokaiselle jotain ja kaikille kaikkea.

Biisit vedettiin täysillä, tunteella ja huolella. Rahastamisen makua ei tästä ainakaan tullut. Tuntui että Bruce halusi korvata kalliin lipunhinnan yleisölle korkojen kera. Jos keikka olisi kestänyt sen standardin 1½h, olisi tuolla pieteetillä se ollut mahtava paketti, mutta ei, keikka loppui vasta puolen yön aikaan! Siis neljä tuntia ja vartti + reilun puolen tunnin akustinen osuus päälle. HUH! Yleensä sanotaan että määrä korvaa laadun, mutta nyt ei voi puhua siitä, sillä laatu oli yli arvoasteikon ja määrä käsittämätön.

Kokemus se oli tämäkin. Vaikka tavara oli priimaa, ei perse meinannut kestää istumista – kuinka ihmeessä nuo eläkeläis- papat jaksaa sitten tuolla lavalla, kun yleisö ei meinaa jaksaa penkeillä?

OK. Pääsimme todistamaan jotain aivan ainutlaatuista ja ainut kertaista. Brucen aloittaessa aurinko oli korkealla taivaalla, saimme katsella kauniin auringonlaskun mahtavassa tunnelmassa ja täysikuu oli jo korkealla, kun BOSS lopulta löysäsi otettaan. Unohtumatonta. Vaikka tuo kaveri ei puhuisi mitään tunnettua kieltä, saisi hän silti sanomansa perille ja se on lahja. En ole koskaan omistanut yhtään Brusen levyä, enkä tuntenut suurinta osaa kappaleista, mutta kyllä kolisi. Nyt ymmärrän miksi hän on niin suuri. Levylsä tuota kykyä ei voi ymmärtää, se täytyy kokea.

Arvatkaapa muuten muistaako se oranssipaitainen pikku poika loppuelemansä kun yli neljäkymmentätuhatta ihmistä taputtaa hänen laululleen… tai ne kolme tyttöä, jotka pääsivät tanssimaan Dancin in the darkin tahtiin?

Jussi

Mainokset
kommenttia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s