Kun kurjet kävivät meillä vierailulla.

Julkaistu 06.06.2009 | Kirjoittanut Jussi | Kategoria(t): Uncategorized
Avainsanat:,

Tapaus on niin ainutlaatuinen, että kirjoitan muistiin, jos tapaus
sattuisi jotain kiinnostamaan.
Satuin kurkistamaan ikkunasta tie1lepäin, yllätys yllätys, kaksi
kurkea tallusteli tuossa pihatiellä taloa kohti, kello oli noin 17,
päivä 15 huhtikuuta vuosi 2OO9.
Kurjet kävivät noin 10 metrin päässä kamarin ikkunasta, sitten läh-
tivät marssimaan pajarakennusta kohden jä hävisivät hetkeksi sen
taakse.Takaisin tulivat melkein samoja jälkiä ja alkoivat etsiä
jyviä ruuaksi, luulempa poloisi1la olleen kova nälkä.
Tien kummaltakin puolelta oli lumi työnnetty pois jo päiviä aikai-
semmin ja aurinko sulatellut lopun härmän, että jos mitä puimurin
jäljeltä jäänyt, niin siellä olivat.
Ikkuna, josta Hannun kanssa tiirailimme oli puolittain verhon pei-
tossa, tiesimme kurjet aroiksi linnuiksi, joten pyrimme olemaan ettei
meitä huomattaisi. Viipyivät hämärän tuloon asti, noin kolme tuntia.
Sinäpäivänä emme voineet tehdä mitään, entä jos ne tulevat huomemma
uudestaan? Ailalta pvydettiin kamera ja Hannu kävi hinkakon pohjalta
etsimässä markanaikana kasvatettuja rukiita ja ripotteli niitä pie-
niinn kasoihin kellarin puoleiselle sängelle.
Iloinen yllätys oli, ne tulivat vielä 7päivänä sen jälkeen ja suunnil-
leen samoihin aikoihin khta viimeistä päivää lukuunottamatta, silloin
ne kävivät montakertaa milloin sattui.21 päivä noin kolmen aikaan
esittivät soitin tanssin, ihme että satuimme katsomaan ikkunasta,
eihän me sinne aina tiirattu.22/4 näimme ne viimeisen kerran läheltä.
Hannu sai otettua ikkunan läpi muutamia kuvia, yritti ottaa rapultakin,
mutta kun oven aukaisi rapulle, pyrähtivät lentoon.

image  
Onhan niitä nähty tuolla mäkipellolla ruokailemassa senkin jälkeen.
Autoista ne eivät välittäneet tuon taivaallista, ovat tottuneet niihin,
Samoja kurkija lienevät, jotka vuosi toisensa jälkeen ovat käyneet
mäkipellolla ruokailemassa, käyttävät samaa pesää useita vuosia.
Mahtaa olla. kurja o1o tänne tulessa, kun huomaa lumen peittävän maan,
vermaan oli ainut läntti sulaa niiden reviirillä.
Nä1kä se pistää linnunkin uskaltamaan lähelle ihmistä ja apu löytyi.

tämä kirjoitettu 11/5-2009

Leo Lappalainen

Lekin Kurjet pdf

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s